Viimeistä viedään

Helsinkiin saapumis kuulutus kaikui laivan käytävillä ja hyteissä, oli siis aika nousta ylös punkasta. Pika suihkuttelujen jälkeen oli aika painua alakannelle katsomaan kuinka Karamelli jaksoi. Matka oli ottanut sen verran koville, ettei vanha ratsumme jaksanut edes yrittää käyntiin. Seuravaksi tulikin meidän vuoro ulostautua laivasta. Janus rattiin ja loput jäsenet ottivat muutaman juoksu askelleen työntäessään Karamellin taas jälleen uuteen lentoon.

Viimeinen puristus jatkui Helsingin läpi kohti Savoa. Matkan aikana aamupala syötiin Lahdessa ja sumpit pihisteltiin Mikkelissä.

6930 kilometrin ja 488 diesel litran jälkeen ympyrä sulkeutui Lapinlahdelle. Tankin vuotamisesta, jatkuvasta öljyn lisäilystä, laakerien kirimisistä, jarrujen herkistelystä, peilin korjailusta, löpön syöttöletkun paikkailusta/vaihdosta, kattoluukun repeämisestä ja startin laukeamisesta huolimatta Karamelli ansaitsee matkasta arvosanan 10+ ja papukaijan merkin. Luotettava ratsumme teki matkastamme ikimuistoisen. Tätä muistellaan sitten kiikkustuolissa.

Mike C, Janus ja Jackon kuittaa, mahat täynnä Karamelliä.

Koti Pupilla

Raju pätkä

Illaksi kotiin

Eihän se mennyt ihan niin kuin Strömsössä

Yön aikana kekker boissit oli muuttunut pokker feisseiksi ja aamupalalla oltiin hiljaista poikaa. Töykeän palvelun säestyksellä saimme tilattua köyhän englantilaisen aamiaisen. Aamupalan jälkeen otimme vielä pienet torkut hotellihuoneessa. Varasimme vielä lauttamatkan iltaa varten, päästäksemme takaisin koti Suomeen.

Ajelimme vielä rauhassa pitkin Riikan katuja ja katselimme maisemia. Kun iso tie alkoi, niin Jackson avasi vähän kattoluukkua. Hetken kuluttua kattoluukko repeytyi irti saranoiltaan ja takana tuleva auto teki väistöliikkeen renkaat ulvoen. No eipä tuo osunut ja kattoikkuna on muutenkin ihan jees kauniina kesäpäivänä. Muillakin näytti olleen tänään romua ilmassa.

Ilmastointi toimii vihdoinkin

 Tuuli vei myllyn

 Autoilua Latviassa

Koska tie kulki pitkin kauniita Itä-Meren rantoja, kävimme uimassa ja heittelimme jenkkifutista. Pysähdyimme Pärnussä etsimään viinakauppaa tuliasia varten, mutta hintataso oli Suomen luokkaa, joten mitään ei tarttunut.

Rantamaisemissa

Edelleen rantamaisemissa

Ajoimme satamaan ja hamstrasimme auton täyteen olutlaatikoita ja viinapulloja. Janus oli jo maksanut risteilyn etukäteen visalla, joten aloimme tsekkailla lähtöselvitystä. Portilla oli kuitenkin rauhallista, ja huomasimme ettemme ehtisikään laivaan. Laiva nimittäin lähtisi tunnin päästä Helsingistä! No, pikku virheitä sinne tänne, ei ollut kun 120 euroa :D

Lasti

Nieleskelimme vähän aikaa kiukkua ja varasimme uuden risteilyn samalle illalle, oikein hytin kanssa. Ajan kuluksi ajelimme uudella avoautollamme pitkin vanhan kaupungin katuja ja sitten tietty iltaoluilla.

 Nyrkit

Vanahassa kaupungissa

Mike C pukilla

Myöhemmin sataman porteilla jono pysähteli välillä pitemmän tovin. Kokeilimme ajaa yhden autovälin kuten Toyota Prius eli sähköllä. Startti vinkaisi vihaisesti ja lopetti toimintansa. Olimme keskellä autojonoa, eikä auto käynnistynyt. Hyvältä näyttää. Janus ja Mike Cee yritti työntää autoa liikkeelle ja Jackson yritti dieseliä käyntiin. Eihän se auttanut muuta kuin romut pois kontista ja kone esille. Startti ei käynnistynyt vasaralla eikä apuvirralla. Etummainen auto oli jo lipunut kauemmaksi, joten nyt kokeiltaisiin kova vauhtista mäkistarttia. Karamelli puskettiin autojen välissä valon nopeuteen ja kone rysähti käyntiin 5 senttiä ennen seuraavan auton takapuskuria. JOB WELL DONE. Ny laivaan kaljalle.

 Startilla eteenpäin

Starttailun jälkeen rassailtiin

Aamukaljat Warsovassa iltaoluet Riikassa

Warsovan valot ilmestyivät utuiseen horisonttiin hieman kello yhden jälkeen yöllä. Tankkasimme Karamelliin matkalla jotakin puolalaista rallidiiseliä, jolloin pääsimme ajoittain alamäissä jopa rekkojen rinnalle. Keskustaan tultuamme laitoimme auton sivistyneesti parkkiin ja lähdimme etsimään auki olevaa pupin tapaista juottolaa. Zywiecit löytyivät kurkkuun kulautettavaksi musiikki paarista. Siinäpä oli tärkeimmät Warsovassa, matka jatkukoon kohti Liettuaa.

Tira paikallista olutta

Osa porukasta oli vielä hereillä

Spidermän  Warsovassa

Aamu Puolassa klo 6.02

Aamu Puolassa klo 6.03

Saavuimme Liettuan ilmatilaan aamusta noin kahdeksan maissa. Suoritimme kuskin vaihdon ja lorotimme taas lisää naftaa Karamellin reikäseen tankkiin. Ajoreittimme kulki Kaunasin kautta kohti Riikaa, mikä sisälsi myös pika EK:n Liettuan sorateillä. Ek:n aikana tsekkasimme paikallista maaseutua, joka on pahasti jäänyt jälkeen nykymuodista.

Out of Style

Latvian raja alkoi häämöttää, joten päätimme pysähtyä varaamaan hotellin paikallisella apsilla. Siinä sivussa laitoimme työmiehen lounaan valmistumaan Karamellin diiselin katkuiseen  moottoritilaan, sillä eväämme olisi juuri sopivan kypsiä saapuessamme Riikaan. Pitäähän matkailuautossa olla mahdollisuus kypsentää ruokaa. Lounaamme sisälsi diesel höyrytettyä tsekkiläistä makkaraa.

Makkarat aromipesään

Mike C ja makkara lasissa

Riikassa vedimme nakit poskeen ja suuntasimme hotelliin, jossa ovela respapoju yritti jekuttaa meitä ylimääräistä maksuista. Älähdimme asiasta ja korjasimme tilanteen tekemällä sopimuksen, josta ei voinut kieltäytyä. Hotelli Viktoria kustansi 77 ekee plus 18, 5 euroa, joka piti sisälsi Karamellin nukumapaikan ja aamuappeet kolmelle.

Petrol-nakit huuhdottiin alas Kozelilla

Huoneeseen päästyämme suoritimme huollon itsellemme rankan ajomatkan päätteeksi. Väsyneinä muistelimme menneitä, mikä lopulta johti siihen, että piti saada selville hotellin sheriffi. Suomalainen yhden tähden jallu kiersi useamma kerran rinkiä huoneessa ja lopulta Mike C ylennettiin tiukan kisan jälkeen Riikan Sheriffiksi.

Lone star

Jallusta iloisina suuntasimme Riikan vanhan kaupungin keskustaan, jossa päätimme syödä vähän iltapalaa ja taisi siinä sivussa muutama olutkin upota. Vielä ennen hotellille menoa kävimme vähän sätkimässä yökerhossa, jossa sisäänpääsy oli ilmaista ja juomat puolilmaisia. Päivän alkaessa sarastaa haparoimme takaisin rauhalliseen majaamme.

Kolomella kaljalla ja kahella lonkerolla

Vuorten yli Puolaan läppä pohjassa.

Aamulla ei väsyttänyt yhtään, eikä ollut yhtään rapula. Kävimme syömässä aamupuurot varovasti nieleskellen. Haukkasimme vielä kaupungilla hieman happea, ennen kuin hyppäsimme auton rattiin.

Happihypyllä Prahassa

Otimme varovaisesti tavoitteksi ajaa Prahasta yhdellä polkaisulla Riikaan. Joitakin toivottavasti lyhyitä pysähdyksiä olisi luvassa, mutta hotelli Caravelle olisi siis ensi yön liikkuvaa sorttia. Ajaminen hoidetaan kolmivuorotyönä.

Elon tuskaa ensimmäisessä vuorossa

Oikaisimme jonkun vuoriston yli kohti Warsovaa. Vuorilla oli kauniita pikku kyliä ja välillä mäissä käytettiin vaihdetta numero 1. Lähempänä Puolan rajaa kylät muutuivat turistipaikoiksi. Mahakurlia kaihtamatta kävimme syömässä vielä Tsekin puolella porsaan pihvit mediumina. Matkaseurueemme sai todeta sen, että tsekkiläinen ruoka saa mahan toimimaan, irtoaa nimittäin varmasti paremmin kuin Aktivialla. Matkalla näimme myös Eino Etanan.

Matka Kozelit (lavan hinta noin 10e)

Karamelli Tsekin vuoristokylän teillä

Mahakurlia odotellessa

Eino-etana ei ollut tupakkimiehiä

Oikoreitillä vuoristossa

Karamellin maasto-ominaisuudet testissä

Pottukuopassa

Matka jatkui sateisessa yössä kohti Warsovaa Puolan Karamelliystävällisillä tasangoilla.

 Puolan tasangot

Hyviä vehkeitä

Tseck please

Kahden päivän, jopa agressiiviseksi kuvailtava matkustaminen  helteessä oli tehnyt tehtävänsä ja aamulla hotel Caravellen ilmasto oli käsin kosketeltavissa. Flunssan poikanen oli tukkinut jo eilen Jacksonin nenänreijät, tänään Januksen. Leukaa rinnasta nostatti kuitenkin tieto, että tänään päästäisiin hotellin lakanoihin ja tutustumaan Prahaan.  Yöpymispaikan rekkaparkista löytyi Kentakilainen kanasyöttölä, jossa haukkasime aamupalan ja varasimme hotellin. Päivitettiin siinä sivussa nelisen tuntia blogiakin.

Paremaa huomenta

Toimistolla

Tämän päivän siirtymä oli asiallinen 40 km , jossa Karamelli tuskin ehtisi saavuttaa edes suomalaista yleisrajoitusta. Takana oli taittunut tähän mennessä 4700 km. Loppumatkan suuntimista Tsekeistä Suomeen helpottaa se, että vanhan Neuvosto maan raja ylitettyä navigaattori alkoi näyttää pelkkää tähtitaivasta. Eipähän tarvitse ajaa enää monta kertaa samoista tietulleista, kuten Ranskassa ohjastettiin.

Hotellimme Abe löytyi keskustan läheisyydessä ja kustansi aamupaloimeen 59€. Ei paha. Huljutteluhuollon jälkeen otimme suunnaksi Prguen keskustan ja paikallisen ravintolan, josta saisimme paljon kehuttua tsekkiläistä liharuokaa ja olutta.

Prahan potut

Syönnin jälkeen pööpöiltiin kaupungilla, jossa kuultiinkin jo melko paljon suomea. Romukauppiaat tyrkyttivät matkamuistoja suomeksi ja muutenkin keskusta oli melkoinen turistirysä.

Pööpöilyä Prahan kaduilla

Mahat turvonneena laahustimme käppäilä vanhan kaupungin ytimeen, jossa oli turistille kuin turistille kaikkea tarjottavaa. Koska olimme suomalaisia Tsekissä niin tietenkin joimme kaljaa irlantilaisessa pupissa. Pupi oli kuitenkin täynnä turkulaisia, joten lähdimme saalistamaan paikallista tanssiravintolaa.

Vainumme ajoi meidät Maxium Bar:iin, jossa kauniit naiset tanssivat korokkeilla, pehmeää platinumia tarjottiin tiskiltä suoraan suuhun. DJ:tä säesti välillä merirosvoviulisti, oikea piraatti. Viulun vingutuksen ja tanssilavalla sätkimisen jälkeen kävimme vielä kotimatkalla Music barissa huuhtomassa suun Ruski Standardilla nukkumiskuntoon.

Piraatti

Ruski Standardit

4000 km huolto

Herätys tapahtui Saarbrukenin rahtariparkissa. Aamiainen hoitui munasämpylällä ja kahvilla, tietenkin MacDonaldsissa. Sitten ajoimme paikasta toiseen pitkin Saarbrukkenia, jotta saisimme Karamellille tarvitsemaansa hoitoon. Löysimme autokorjaamon, josta neuvottiin romuttamolle. Romuttamolta neuvottiin volkkari liikkeeseen, jossa ei kuulema ollut hyllytavarana 23 vuotta vanhan auton osia ja tilaamallakaan tuskin saisi. Saimme kuitenkin vihiä pikkukorjaamosta heti Porche-liikkeen vieressä. Pikkukorjaamo osoittautui oikeaksi karamellikaupaksi. Pihalla oli useita Karamellejä, tietenkin ajokunossa.

=aamupala

Karamellien koti

Näytimme huoltomiehelle vuotavaa letkua ja hän pyöritti päätään ja juoksi korjaamoon sisälle. Ei näyttänyt hyvälle. Kohta mies saapui takaisin korjaamon uumenista sylissään iso laatikollinen syöttöputkia. Ei mennyt kuin tovi, kun reikäinen putki oli vaihtunut uuteen. Aikaa operaatiossa meni puolisen tuntia ja kyhnyä 36 ekua. Onnellisena kirmasimme motarille kuin vasikat laitumelle. Suunnaksi valikoimme Tsekin Prahan, jonne meidän pitäisi saapua määrittelemättömän ajan kuluttua.

Amatimes töissä

Matkamme kohti Tsekkejä taittui joutuisasti, vaikka lämpötila lähentelikin 40 astetta kapiinin puolella. Hockenheimin huoltoasemalla pihaan karautti paikallinen huumepolisi eli amerikkalaisitain DEA. Tottakai vanha ruosteinen ulkomaan auto herätti heidän huomion. Karamelli kuljetustilat sekä Jackson ja Janus tutkittiin tarkoin, mutta mitään ei löytynyt. Onneksi Karamellin kuntoa ei testattu sillä annamme sille huikkaa vähän väliä. Mike Cee istui samaaan aikaan kaikesta tästä tietämättömä vessan pytyllä, jossa oli muuten automaattinen istuin renkaan puhdistus. Hieno peli.

Saksa on tunnettu monista hyvistä automerkeistä, mihin myös Audi lukeutuu. Neckarsulmissa tsekkasimme nopeasti Audin tehtaat. Homma hoitui 5 minuutissa, koska paikka meni kiinni. Ajelimme vielä tehtaan ympäristössä, jossa vastaamme pyyhälsi julkasemattomia kaaroja peitetarroissa.

Audipulju

Iloiset uudet omistajat

Kozelin tuoksu alkoi tuntua yhä vahvehmmalta. Rajanylitys häämötti jo horisontissa ja ei aikaakaan, kun Karamelli kaarsi rajapyykille. Kävimme lunastamssa liikennelupalapun ikkunaan, josta köyhdyimme 17 euroa. Lupakäytäntö muistuttaa läheisesti Venäjän aikaisia käytäntöjä.

Verolipun ostossa Tsekeissä

Mike Ceen hajuaistin avulla löysimme iltapudit eli velkot paikallisesta rahtariparkista. Auto parkkiin Scanioiden ja Mersujen väliin ja eikun muate.

Velkot visalla velaksi

Riemua kaarilla ja tuskaa baanalla

Aamulla kello herätti aamupallalle. Ikkuna oli unohtunut auki ja kissa kuumalta katolta oli käynyt paskomassa suuhun. Notre Damen körmy oli vielä näkemättä ja matkamuistot ostamatta. Parkkipaikat oli kiven alla Pariisin keskustassa, eikä Karamelli mahdu kiven alle. Nappasimme hätävilkut päälle ja pysäköimme ajotielle noin 100 metriä kirkon viereen. Kohde kartoitettu ja matkamuistoja ostettu, Check. Seuraavaksi painatimme suoraan riemukaaren läpi helvetinmoiseen ruuhkaan ohitustielle ja suunnaksi otimme Luxemburgin.

Notre Damea katsomassa

 Karamelli Riemukaarella

Tuskaa paatissa ruuhkatunnelmissa

Muutaman tunnin jarru ja kytkin testin jälkeen olimme selvillä vesillä. Eilinen kuohuviini jätti vähän toivomisen varaa, joten ajelimme pitkin Champpanjan pikkuteitä. Viinirypäleitä kasvoi mäkien rinteillä kuin elokuvissa. Kävimme viini ostoksilla Epernayn kylässä, joka mainosti itseään pullomehujen pääpaikkana. Pitkään ne ranskikset on mehua pullottanut.

 Sitten saavuimme Champanjaan

Karamelli kaunistamassa rypälepeltoja

Matkaeväät

Epernayssa takapyörä piti jo sellaista rohinaa, että ihme kun ei Dom Perignon munkki herännyt. Ranskalaiset alkoi jo omine ja vain omine kielineen kyllästyttää, joten lähdimme painamaan pitkin motaria. Etupyörän rohinan lisäksi nyt myös takapyörästä alkoi kuulua melkoinen jollotus. Oli aika pysähtyä tarkastamaan vauriot. Emme saaneet selvää, mikä pyörä jallittaa ja mikä jollottaa, joten pieksimme vasaralla etu ja takapyörän laakerit kohdilleen.

Munkin puheilla

Etupyörä moukaroitiin kuosiin

 Takapyöräkin sai kovaa kyytiä

Pähkinäinen löpön katku oli valloittanut mielemme jo Pariisissa asti. Syy selvisikin, kun huomasimme moottoritilan lainehtivan dieselistä. Nelospytyn ruiskuputki oli kaivanut itseensä reijän ja suihkutti soppaa kaverilleen pakosarjalle.

Vuoto oli huomattava/huomattavissa selvästi

Käärimme putken jesariin ja nippusiteisiin. Ranskasta emme saisi koskaan varaosia, koska kukaan ei puhunut englantia. Saksan rajalle olisi noin 120 kilometriä, joten suunnaksi otimme Karamellin synnyinseudut. Tässä vaiheessa siis unohdimme kärpäsen paskan kartalla nimeltä Luxemburg ja jatkoimme suoraan kohti Saksaa.

"Pientä laitoa se vaatii vaan,

sitten baanalle rassailemaan"

Kello 23.59 Karamelli katosi kuumaan kesäyöhön ja matka eikun jatkui.