Yön mustimman hetken aikaan oli taas aika tankata lisää menovettä. Jonkin aikaa diiseliä lorotettuamme huomasimme syyn Karamellin liukkaaseen menoon. Kaunokaisemme oli sylkenyt öljyä peräluukun täyteen. Sitten kului aikaa ja tupakkia... Nimittäin viisi minuutia, kun pesimme takaluukun ja annoimme moottorille aimo huikan kuninkaitten juomaa (King Oil).
Tällä kertaa öljypurskeet olivat hieman selvemmin havaittavissa
Moottorin huohotinletku löysälle ja matka jatkuu
Seuraaksi matkan varrelle ilmestyi Hampurin valot. Pikainen tsekkaus kelloon, joka näytti 03.30. Ehkä pysähtyisimme St. Paulin alueella, josta saattaisi löytyä aamukahvit. Reeperbahn nimiseltä kadulta ei saanutkaan kahvia, joten jouduimme tyytymään saksalaisiin panimotuotteisiin. Kaupunki ilmeisesti säästää sähköä, kun oli jättänyt päälle vain pienet punaiset lyhdyt. Kuskin arvonta.
Tuikkuja Rebarilla
Sitten painoimme läpän pohjaan ja Karamelli pysähtyisi muutamaa pitstoppia lukuun ottamatta seuraavan kerran Amsterdamissa. Ajon aikana syötiin, nukuttiin, päivitettiin blokia ja varattiin hotelli Amsesterista. Taisipa siinä välissä pyörähtää Topi Sorsakosken 40 parastakin.
Mike C kuskaa ja pojat ottaa lepiä
Aamusumpilla siellä jossain
Noin 22 tunnin ajon jälkeen Köpiksestä, saavuimme viimein Amsterdamiin. Koska olo oli kuin tien varressa pötköttävällä supikoiralla, ajoimme suoraan Amsesterin halvimpaan hotelliin. Kolmen hengen huone aamupaloineen kustansi 85e ja Karamelli huilasi parkissa 27 eurolla. Koska olemme nyt kansainvälistä porukkaa, aloitimme illan ruotsalaisella mellan öölillä ja suomalaisella lonkerolla.
Ilta kuuden maissa lähdimme kaupugille iltakahville ja ostamaan puukenkiä. Pysähdyimme matkalla nauttimaan muutaman 1.5 euron olusen ja 2 euron viinilasisen.
Mike C oluella ja viinillä hyvien tapojen mukaisesti
Amsterdamissa näytti olevan paljon kahvikauppoja, joten emme olleet huolisamme kun kahvihammasta alkoi kolottaa. Kahvikaupat osoittautuivakin kuitenkin pettymyksiksi, kun niistä ei kahvia sitten myytykään. Jotain teetä siellä ilmeiseti myytiin, mutta kuuma vesi oli myös joka paikasta loppu. Eli vinkkinä täällä liikkuville, omat kahvit mukaan tai vähintään kuuma vettä termariin.
Janus ja kahvipuoti
Sähkön säästäminen on Hollannissakin muotia, kun kylällä paloi taas vain punaisia tuikkuja. Nuorilta naisilta oli myös unohunut verhot auki, kun olivat pukeutumassa. Yöllä totesimme, että puukengät jäi ostamatta.
Mike C ja norsupaari
Jäi kengät ostamatta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti