Riemua kaarilla ja tuskaa baanalla

Aamulla kello herätti aamupallalle. Ikkuna oli unohtunut auki ja kissa kuumalta katolta oli käynyt paskomassa suuhun. Notre Damen körmy oli vielä näkemättä ja matkamuistot ostamatta. Parkkipaikat oli kiven alla Pariisin keskustassa, eikä Karamelli mahdu kiven alle. Nappasimme hätävilkut päälle ja pysäköimme ajotielle noin 100 metriä kirkon viereen. Kohde kartoitettu ja matkamuistoja ostettu, Check. Seuraavaksi painatimme suoraan riemukaaren läpi helvetinmoiseen ruuhkaan ohitustielle ja suunnaksi otimme Luxemburgin.

Notre Damea katsomassa

 Karamelli Riemukaarella

Tuskaa paatissa ruuhkatunnelmissa

Muutaman tunnin jarru ja kytkin testin jälkeen olimme selvillä vesillä. Eilinen kuohuviini jätti vähän toivomisen varaa, joten ajelimme pitkin Champpanjan pikkuteitä. Viinirypäleitä kasvoi mäkien rinteillä kuin elokuvissa. Kävimme viini ostoksilla Epernayn kylässä, joka mainosti itseään pullomehujen pääpaikkana. Pitkään ne ranskikset on mehua pullottanut.

 Sitten saavuimme Champanjaan

Karamelli kaunistamassa rypälepeltoja

Matkaeväät

Epernayssa takapyörä piti jo sellaista rohinaa, että ihme kun ei Dom Perignon munkki herännyt. Ranskalaiset alkoi jo omine ja vain omine kielineen kyllästyttää, joten lähdimme painamaan pitkin motaria. Etupyörän rohinan lisäksi nyt myös takapyörästä alkoi kuulua melkoinen jollotus. Oli aika pysähtyä tarkastamaan vauriot. Emme saaneet selvää, mikä pyörä jallittaa ja mikä jollottaa, joten pieksimme vasaralla etu ja takapyörän laakerit kohdilleen.

Munkin puheilla

Etupyörä moukaroitiin kuosiin

 Takapyöräkin sai kovaa kyytiä

Pähkinäinen löpön katku oli valloittanut mielemme jo Pariisissa asti. Syy selvisikin, kun huomasimme moottoritilan lainehtivan dieselistä. Nelospytyn ruiskuputki oli kaivanut itseensä reijän ja suihkutti soppaa kaverilleen pakosarjalle.

Vuoto oli huomattava/huomattavissa selvästi

Käärimme putken jesariin ja nippusiteisiin. Ranskasta emme saisi koskaan varaosia, koska kukaan ei puhunut englantia. Saksan rajalle olisi noin 120 kilometriä, joten suunnaksi otimme Karamellin synnyinseudut. Tässä vaiheessa siis unohdimme kärpäsen paskan kartalla nimeltä Luxemburg ja jatkoimme suoraan kohti Saksaa.

"Pientä laitoa se vaatii vaan,

sitten baanalle rassailemaan"

Kello 23.59 Karamelli katosi kuumaan kesäyöhön ja matka eikun jatkui.