Koht ollaan Turus

Reissu pärähti käyntiin sunnuntai iltana, kun Janus starttas Karamellin pihastaan ja suuntasi nenän kohti Jacksonin ja Mike C:n asemia. Kuten osasimme arvata, niin ongelmia tuli heti alkuunsa paikallisella Matin ja Liisan huoltoasemalla. Karamelli ei tykännyt Nesteen Pro Dieselistä ja oksensi ylimääräiset löpöt aseman pihalle, koska jossain päin tankin yläpintaa oli luultavasti Korroosiokoin reikä. Pieni löpön katku ei kuitenkaan pysäyttänyt meitä, vaan tuumasimme ettei tankkia kannata täyttää ihan piripintaan. Joskaan meidän budjetilla siihen ei olisi ollut varakaan.

Salamoiden räiskyessä ja rankkasateen siivittäessä matkaamme painoimme uhmakkaasti kohti Suomen Turkua. Auton vesitiiveys tuli testattua perusteellisesti ja onneksemme huomasimme, että korjaamamme kattotiivisteet pitivät erittäin hyvin. Auto on siis vesiliikenne kelpoinen. Mike C:n arpoessa vaihteita ja holtiton välikaasun käyttö jouduttivat matkamme tekoa huomattavan hitaasti. Matka Turkuun oli ihan hirveetä läpändeerust. Januksen silmiä kirveli ja poltteli, kun Karamellin metsälevossa kasvaneet homeitiöit tunkeutuivat hänen ögönblikkeihin. Muut kieriskelivät pelkästä naurusta.

Saavuimme Turkkuseen tunnin etuajassa, koska emme huomioineet rannikon aikaeroa. Karamelli ei ole ilmeisesti niin Turun ystävä, koska se meinannut käynnistyä, kun oli meidän vuoro ajaa laivaan. Lautta Ruottiin maksoi 51 ekee autopaikkoineen ja hytteineen. Laivassa siirsimme pekonia poskeen, jonka jälkeen asetimme hytissä nakit silmille.

Matkaa taitettiin rankkasateessa kohti Turkua

Laivaan jonotus meiltä onnistuu

Viime hetket ennen laivaan nousua