Vinot talot
Jackson ja Karamelli kanaalin ylityksessä
Pojat ja Karamelli
Edellisenä yönä ostamatta jääneet puukengät jäivät vieläkin ostamatta, joten tyydyimme tuomaan tuliaisina hupparin, suolasirottimet ja mehujään. Tämän jälkeen suuntasimme Karamellin nenän kohti Brysseliä. Jacksonin ajovuoron aikana alkoi Karamellistä tuoksua palaneen käryä. Hollannin puolella stoppasimme huoltoasemalle tarkastamaan, mistä haju oli peräisin. Vänkärin puoleinen eturengas oli niin kuuma, että metallisessa pölykapselissa olisi voinut paistaa vaikka bratwurstin perunalisukkeilla. Pienen jäähdyttelyn jälkeen tutkailimme tilannetta ja Mike C epäili jarrujen laahavan.
Ajoimme vielä 10 km paikallisen Bosch Car Servicen pihaan, jossa emme suinkaan ammattilaisina tyytyneet korjaamon palveluihin vaan herkistelimme itse tunnollisen menopelimme jarrut.
Huollot suoritetaan Bosch Servicessä
Belgian puolelle päästyämme totesimme, että eihän tästä ole kuin yksi nakin luikaus Brysseliin, kunnes Antwerpenin kohdilla vastaan tuli seuraava ongelma, Los Angeles tyyppiset ruuhkat. Karamellin madallellessa Belgian baanoilla tapoimme aikaa ja kärpäsiä. Kärsivällisyyden ollessa loppumetreillä huomasimme, että kohta meidän nakin luikaus ei riittäisi edes Calaisista lähtevään Englannin junaan, jonka varasimme jo edellisenä iltana. Päätimme siis skipata Brysselin EU-tukien haun ja suuntasimme nenän kohti Ranskan Calaisia.
Ruuhkassa hermonsa piti Timosaurus
Nilkka suorana Janus paahtoi Karamellilla Belgian tasaisilla aavoilla huippunopeuden lähentellessä maagista 1,1 markan rajaa. Täydellisen aikataulutuksen saattelemana saavuimme Eurotunnelliin, joka osoittautui helpoksi ratkaisuksi siirtyä Englantiin. Junan varasimme netistä, joka kustansi 120 ekee. Itse junaan ajo oli helppoa ja nopeaa, sen kun vaan seurasi ohjeita. Matkalla pelasimme kortilla moskaa, mutta poronmulkuksi kukaan ei päätynyt.
Eurotunnelin juna
Vanhana oikeanpuoleisen liikenteen konkarina Jackson päätti hypätä rattiin Folkstonessa, jonne juna saapui 45 minuutin sukelluksen jälkeen. Suuntasimme suoraa päätä kohti Cambridgeä, jossa Januksen sisko majailee. Cambridgeen saavuimme klo 23 paikallista aikaa, jossa pääsimme leputtamaan kaasujalkaa. Totta kait kun Englannissa ollaan, niin pupissä on käytävä. Paikallinen juottola oli meidän harmiksemme sulkenut hanat jo klo 24 (pupit menee kiinni yleensä klo 24), joten tyydyimme juomaan Poroveteläiset oluet pupin edessä.
Päivästä tyhjänä kuin Olvin purkit siirryimme Nukku Matin kaveriksi.
Kaljat Heymakerin ulkopuolella
Päivästä tyhjänä kuin Olvi purkit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti